hannutanskanen22600 "Seuraa niitä,jotka etsivät totuutta, vältä niitä,jotka väittävät sen löytäneensä" (Vaclav Havel)

Sukellusvene K-19, "Widowmaker"

  • Sukellusvene K-19, "Widowmaker"

 

Eilen tv-neloselta tullut vuonna 2002 valmistunut ylipitkä elokuva tositapahtumista kylmän sodan kuumimpina vuosina (1961) oli todella mukaansatempaava ja karmiva näyte ihmishenkien uhraamisesta kokonaisedun hyväksi silloisessa Neuvostoliitossa. Seitsemän reaktorin jäähdytteen vuotoa korjaamaan mennyttä ja vain 10 minuuttia siellä viipynyttä kuoli säteilyyn tunneissa ja kaksikymmentä muuta lähivuosina, reaktoriytimen sulamisen ja räjähdyksen ollessa lähes tuhanteen asteeseen kohonneessa ytimen lämpötilassa vain minuuttien päässä. Samantapaista uhrautumistahan tapahtui myös Tsernobylin ydinonnettomuudessa.

Aihe oli kiinnostava sikälikin, että olen työssäni vuosien varrella useinkin joutunut tekemisiin säteilyn kanssa, ei toki likikään noissa mitoissa. Jo nuorena laboranttina 1960-luvun alussa olin Suomen ensimmäisen (kemiallisen) uraanirikastamon (Askolan uraani) analyytikkona. Puhdistettu uraanikompleksi, "yellow cake" on kuitenkin varsin vaaratonta, ainoastaan suoraan elimistöön joutuneena haitallista. Projekti oli tuolloin huippusalainen, laitoksen johtaja, silloisen ministeri Leivo-Larssonin mies piti meille puhuttelun ja vannotti, ettei asiasta saanut mainita sanaakaan "edes kotona".

 

Tuon mainitsin muiden ohessa myös aikoinaan TM:aan kirjoittamassani artikkelissa:

http://img822.imageshack.us/img822/6313/uraanikaivossuomeen.pdf

 

1970-luvun alussa, vasta valmistuneena kemistinä olin pari vuotta Suomen Akatemian rahoittamassa tutkimusryhmässä, joka tutki ydinlaskeuman saasteisotooppien (Sr90, Cs137) leviämistä biologisissa ketjuissa. Meillä oli säteilyfilmit ja verenkuva neljännesvuosittain Työterveyslaitoksella. Toki kokeissamme käytimme vaarattomampaa, vain noin 30 päivän puoliintumisajan omaavaa strontiumisotooppia Sr89 varsinaisen Sr90 sijaan, jonka puoliintumisaika noin 30 vuotta. Osana laboratorion työskentelyä tutkimme myös fosfori-isotoopilla, P32 viljakasvien juuriston leviämistä kenttäkokein. Neuvostoliitto teki tuolloin ydinkokeita Novaja Zemljalla ja pohjoisen jäkäliin konsentroitui nuklideja. Projekti oli yhteinen Helsingin yliopiston radiokemian laitoksen kanssa.

Vielä myöhemmin tutkimusryhmässä Tukholman teknillisen korkeakoulun isotooppilaboratoriossa tutkin gammaspektrometrillä elohopeaisotooppeja Karoliinisen sairaalan corpusten tuhkasta. Vuosikymmen myöhemmin oma erikoistunut hightech-firmani myi ultrapuhtaaseen piihin perustuvia alfasäteilyn-ilmaisimia Piilaakson Santa Clarasta ja pieniä jokamiehen Geiger-mittareita Philadelphiasta. Yhden niistä osti Greenpeace, joka seuraavalla viikolla jahtasi ydinjätelaivaa Pohjanmerellä. 

 

Neuvostoliiton ydinsukellusveneiden reaktorit käyttivät alkuun lyijy-vismutti -seosta lämmönsiirtoon, samoin Yhdysvalloilla oli yksi nestemäistä natriumia coolantina käyttävä ydinvene "Seawolff", kaikki nuo myöhemmin korvattiin painevesireaktoreilla. Tyypillisesti ydinsukellusveneessä oli kaksi 200 megawatin reaktoria, joissa uraanin rikastusaste halkeavan isotoopin (U235) suhteen oli jopa 80%, kun se maanpäällisissä laitoksissa on 2-3%. Korkeaa U235 -pitoisuutta tasaamassa oli gadoliniumin tapaista "burnable poison" alkuainetta, mutta kaikenkaikkiaan ne olivat melkoisia "pommeja" (pommiuraani on min. 94%:sta).

Kirjoitin myöhemmin TM:aan kaksikin artikkelia mm. ydinsukellusveneistä, ydinaseista ja "Kurskin" upottaneista vetyperoksiditorpedoista.

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (18 kommenttia)

Hannu Töyri

Tsernobylin ydinonnettomuudessa oli kummallisia piirteitä. Ongelmat olivat tiedossa riittävän aikaisin jotta onnettomuus olisi voitu estää.

Annettiinko sen tapahtua koemielessä.

Ainakin jälkeen päin on todettu että helikopteri miehistön uhraaminen oli turhaa, vaikka sitä hehkutettiin NL:n taholta jonkilaisena sankarillisena uhrauksena/taisteluna maailman puolesta

Hannu Tanskanen

Ilmeisesti juovuksissa oleva valvomohenkilökunta aiheutti sen tahallaan.

Käyttäjän KalleSalo kuva
Kalle Salo

Eikös ainakin virallinen totuus Tsernobylistä ole, että tuona päivänä oli jokin komissaari valvomassa reaktorin testejä. Reaktorissahan petti aivan sama asia kuin K-19 tapauksessakin, eli jäähdytysjärjestelmä. Komissaari oli käskenyt reaktorinkäyttäjiä oliko se nyt yli- vai alikuormittamaan reaktoria, jonka käyttäjät tiesivät erittäin riskialttiiksi, mutta pakko se oli tehdä kun komissaari käskee. NLn kunnia ja maine panttina. Siihen se sitten petti.

Widowmaker on tullut katseltua muutamaankin kertaan. Mieleenpainuvinta on ollut lähinnä se, että vakavammanlaatuinen säteilymyrkytys taitaa olla kuvottavin tapa kuolla mitä löytyy. Vai mikä on pahempi? Kyseisessä tositilanteessa olisi ehkä ollut armeliainta ampua reaktoria korjanneet seilorit saman tein kun selvisivät pannusta ulos. Oli muuten pieni harjoitustekninen virhe pitää korjausporukan seuraavat miehet odottamassa samassa tilassa mihin ensimmäiset palasivat puolikuolleina suoliaan oksennellen...

Hannu Tanskanen Vastaus kommenttiin #4

Varsinaisesti komissaaria ei mainita Wikipedian tiedoissa, mutta onhan se mahdollista:

http://fi.m.wikipedia.org/wiki/T%C5%A1ernobylin_yd...

Hannu Tanskanen

Sivumennen sanoen, tuo samainen Piilaakson firma oli valmistanut Minuteman II -ohjuksen 1,2 megatonnin ydinkärjen säteilyvuotoja vahtivan anturin.

http://fi.m.wikipedia.org/wiki/LGM-30_Minuteman

Isäntäni, lyhyenläntä unkarilainen fyysikko vei minut päivälliselle varsin persoonalliseen paikalliseen ravintolaan. Ravintola oli maan alla, puolipimeä, siellä oli vesikaivoja joiden päällä loimusi kaasuliekit ja sievät naistarjoilijat olivat pukeutuneen mustiin hamosiin, joissa halkiot vyötärölle asti ja väkäpäinen häntä, siis paholaisiksi ja kaikki ruoka oli grillattua, nimi taisi olla jokin "Devil´s Hole" tai "Manala", en muista enää,

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen

Minun tietääkseni Tshernobyilissä kokeiltiin sähköverkon lamaantumisen vaikutuksia (esim. sodan sytyttyä) ja kaikki turvallisuusjärjestelmät oli tarkoituksella kytektty irti.

Hannu Tanskanen

Ei tietenkään ole tiedossa kuinka uskollisesti tosiasioita amerikkalainen elokuva tapauksesta seuraa, mutta jo tuo säteilysuojapukujen puuttuminen ja kemikaalisuojapukujen antaminen korjausmiehistölle väittämällä niiden suojaavan säteilyltä oli karskia, he olivat ilman muuta kuolemaantuomittuja.

Hannu Tanskanen
Hannu Tanskanen

Välittömistä oireista päätellen viikossa kuolleilla ainakin 10-50 Sievertin säteilyannos 10 minuutissa.

http://fi.m.wikipedia.org/wiki/S%C3%A4teilysairaus

Hannu Tanskanen

Manhattan-projektin puitteissahan tri Lois Slotin sai kahta alikriittistä plutonium-puolipalloa toisiaan kohti siirtäessään ruuvimeisselin lipsahduksen johdosta kuolettavan säteilyannoksen. Mm. hampaan paikat säteilivät niin voimakkaasti, että hampaat piti repiä pois, mutta mikään ei auttanut.

http://www.mphpa.org/classic/FH/LA/Louis_Slotin_1.htm

Kuolettavaa säteilyannosta jos se ei ole erittäin suuri, ei ensin tunne ollenkaan, oireet alkavat muutaman päivän latenssiajan jälkeen, kun säteily on tuhonnut luuytimen punasolujen tuotantokyvyn. Slotinin ja K-19 menehtyneiden kohdalla annos oli niin suuri, että tuntemus oli kuumuus ja hapan maku suussa, suoliston tuhoutuminen aiheutti oksennuksen, vielä suuremmat annokset, yli 100 Sievertiä tappavat välittömästi. Salakavaluus on siinä, ettei kuolettavaakaan annosta tunnista alkuun mitenkään.

Tuollaisia onnettomuuksia on sattunut, kun jätemetallin sekaan on eksynyt vaikkapa kobolttikanuunan säteilylähde tai voimalaitosputkiston läpivalaisuun käytetty isotooppi ja se on sulatettu muun metallin sekaan. Etelä-Amerikassa koko perhe kuoli kun vei kotiinsa tuollaisen harmittomalta näyttäneen metallinkappaleen.

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen

Tuota tapausta on kaunokirjallisuudessa kuvattu romaanissa Oletko käskenyt päivän koittaa?

Hannu Tanskanen

Neukkulassa tehtiin noissa nimettömissä kaupungeissa Uralin takana, jonne Stalin siirsi turvaan sotateollisuuden hurjia kokeita, kuulin tarinoita mm. Novosibirskin yliopiston vanhoilta tutkijoilta. Moskovan lähellä olevassa Dubnan (110 km pohjoiseen Moskova Oblastissa) ydininstituutissa, jossa työskenteli mm. Suomen kautta loikannut italialainen ydinfyysikko Bruno Pontecorvo, oli suurten säteilypulssien tuottoon kovaa vauhtia pyörivä puolen kriittisen massan Pu-kiekko, joka kulki toisen puolen kriittistä massaa omaavan "haarukan" välistä siten, että joka kierroksella kriittinen massa sekunnin murto-osaksi kasaantui, seurauksena valtava säteilyisku.

Kun myöhemmin katselin nimikortteja herroista, jotka olivat neuvottelupöydässämme Novosibirskin yliopistolla, huomasin joukossa olleen myös Vektor-instituutin johtajan. Tämä instituuttihan on toinen paikka maailmassa Atlanta CDC:n lisäksi, jossa vielä säilytetään muutoin maailmasta tuhottua elävää isorokkovirus (Variola Major) kantaa.

Käyttäjän paulisumanen kuva
Pauli Sumanen

Mahdoitko olla soutelemassa Hyvinkäällä? Täällä laskettiin kymmeniä vuosia sitten radioaktiivista ainetta soutuveneestä erääseen lampeen ja tutkittiin sen leviämistä luontoon.

Ympäristölle ei aiheutunut vaaraa, mitä vaarallista veteen lasketussa radioaktiivisessa aineessa muka voisi olla?

Kuorevedellä minun lapsuudessani jäiden lähtöä ennustettiin siten, että joka vuosi ajettiin vanha auto jäälle ja Lions-klubi keräsi rahaa arvauksella, milloin se vajosi pohjaan. Sinne ne autot jäivät, kyllä niitä järveen mahtuu. Mitään ympäristölle vaarallista ei siinäkään ollut, vai mitä?

Hannu Tanskanen

Ei, en ollut. Laboratoriomitan kokeet tehtiin Tikkurilassa ja lopuksi kaivettiin hiekkaharjuun mummonmökin kokoinen "ydinjätehauta" kaivinkoneella ja upotettiin matala-aktiiviset maajätesäkit sinne. Taisi siihen aikaan, nelisenkymmentä vuotta sitten olla vallan laillistakin ja aktiivisuus oli todella vähäistä ja isotoopit lyhytikäisiä, pidättyivät täysin kuivaan hiekkamaahan.

Me teimme kokeet ruohoon asti, se syötettiin kaneille ja jatkokokeet kanien kanssa teki Helsingin yliopisto, me taas sitten mitattiin krematoitujen kanien tuhkien säteily laitoksellamme. P32 kenttäkokeet tehtiin Jokioisten koetilalla Forssan lähellä. Tuollaiset merkkiaineet ovat hyvin lyhytikäisiä isotooppeja, joiden heikko säteily vaarattominta betasäteilyä ja niistä ei todellakaan, vielä hurjasti laimentuneina, ole vähäisintäkään vaaraa ihmisille eikä eläimille.

Autosta voi tietenkin vuotaa öljyjä veteen, mutta kerrankos niitä järvepohjaan joutuu. Tietenkin nyt näin "viranomaisena" (ympäristölautakunta on kunnan korkein viranomainen ympäristöasioissa) minun tulisi kantaa huolta kaikesta tuollaisesta kunnassani.

Käyttäjän mattivillikari kuva
Matti Villikari

Hannu, täysin amatöörin kysymys: "Miten ydinsukellusveneessä tai laivassa voi reaktorin jäähdytys pettää"? Luulisi, että jäähdytysvettä olisi helposti saatavissa riittävästi. Asiaa paremmin tuntemattomalle tämä on hieman sama asia kuin tulipalo sukellusveneessä tai uimahallissa.

Hannu Tanskanen

Niin, täällähän on jo vastattu siihen, että suolavesi tärvelee reaktorin. Tietenkin jos kysymyksessä on ytimen sulamisen estäminen, merivesikin on parempi ratkaisu, mutta ongelma lienee, kuinka johtaa se reaktoriin. Nyt käytettiin veneen 30 tonnin juomavesivarastoa, "koska se oli tislattua vettä". Tuossa nyt tökkii, reaktorin jäähdytysveden varmaankin tulee olla tislattua tai ioninvaihdettua vettä, mutta juomavedeksi sellainen ei käy kuin hätätilassa. "Makeaa" vettä kuitenkin, eli ei aiheuta sellaista korroosiota kuin suolainen merivesi.

Tulipalo toki on mahdollinen ja merkittäväkin vaara sukellusveneessä ja öljy- tai sähköpalot eivät usein vedellä sammu, öljy nousee veden pinnalle ja palaa siellä jos happea riittää. Tehokkain tapa kai on kun osastosta on miehistö evakuoitu ja eristetty, täyttää se hiilidioksidilla. En tosin tunne sukellusveneiden systeemejä ja eikä kai kaikkea kerrotakaan ainakaan näistä ydinsukellusveneistä. Sukellusveneessä on myös hirmuinen määrä räjähteitä, torpedoissa tavanomaisia, jopa ydintorpedoja ja ohjuksissa ydinkärjet. Yhden ydinsukellusveneen arsenaali riittäisi keskikokoisen maan kaikkien merkittävien kaupunkien ja kohteiden tuhoamiseen.

Hannu Tanskanen

Vaikka ydinsukellusveneen polttoaineen rikastusaste halkeavan isotooppi U235:n suhteen onkin merkittävästi korkeampi kuin maanpäällisissä reaktoreissa, eivät nekään lienee voine räjähtää ydinpommina. Mutta ytimen ylikuumeneminen ja peräti sulaminen kyllä olisi tuhoisaa veneelle. Uraanipellettejä sisältävät putket ovat zirkoniumia, koska niiden materiaali ei saa olla neutroneja absorboivaa ja kun lämpötila nousee tuhannen asteen tienoille, zirkonium reagoi veden kanssa ja kehittää vetyä, joka räjähtää, näin tapahtui mm. Japanissa.

Toimituksen poiminnat